Puuveneen kunnostusta vuodelta 1999

[Takaisin vene etusivulle]

Paljon raskaita kuvia, avaa eri ikkunaan ja lue sillä aikaa tekstiä

Klikkaa niin näet lisää kuvia

Kyyläilin kovasti keltaista pörssiä koko syksyn, katselin kaikenlaisia ilmoituksia, sitten törmäsin tähän. Joku kauppasi 2 venettä 6000mk:lla, hyviä projekteja. Siinä ilmoituksessa ei pitänyt paikkaansa, kuin 2 venettä, mutta sehän on normaalia. Tarjosin tästä 1500mk ja kaupat tuli heti. Tässä oli sentään kone paikoillaan, kun taas toisessa ei. Jälkeenpäin sanottuna pari tonnia hankintahinnassa siihen, että olisi saanut paremman alun olisi tehnyt poikaa...
Vein veneen Suomenojan venesataman lähistölle, ja tarkoituksena oli alkaa tekemään
hommia pressuhallissa talven mittaan. Koneen otin irti ja hilasin kotiin olohuoneeseen
odottamaan remonttia.

Koneena oli Volvon MB10A, karmea malmikasa. Kaikki näytti olevan ruosteessa,
mutta pyöri kumminkin ja puristuksiakin oli. Starttia ja sähkölaitteita yleensäkkään ei ollut.
Mutta toivoa oli, sillä tällaiset pommikoneet yleensä käy jos ne pyörii ja saa kipinää ja bensaa.

"Pommikone" Volvo Penta MB 10A

Volvo, malmikasa
Volvolla ei ole tietoja vanhoista moottoreista netissä kuten Yanmarilla, mutta lähetin heille siitä palautetta. He soittivat minulle ja kysyivät mitä tietoa tarvin, ja lähettinät postissa manuaalin...

Suunnitelmat kumminkin muuttuivat, kun tuli lähtö työpaikastani joka oli aivan projektipaikan lähellä ja matka kävi liian pitkäksi. Ja toiseksi ensimmäisen myrskyn jälkeen pressuhalli oli 100m vektorin suunnassa. Tuli sitten senkin tekoa harjoiteltua...

Alkuun päästiin sitten kesällä -99, olin jo ennen juhannusta tunkemassa venettä kokkoon,
mutta tulin toisiin ajatuksiin. Aloimme hääräämään parin kaverin Mika Tolosen ja
Antti Nahkurin kanssa venettä vesille, tarkoituksena oli vain paikata pohjaa ja päästä
putputtelemaan. Kaikki olimme perse auki, eli halvalla piti päästä. Heitimme veneen ympäri ja aloimme hommiin.

Tästä vaiheesta valitettavasti ei juurikaan ole kuvia, ja nekin vähät ovat siskon luona hukassa.



Aikaa kului ja olimme kolmisin kaikki vapaa-ajan veneellä, mutta kun oli päätetty, että vesille
mennään, niin silloin jatkettiin iltaa. Päivät olimme ansiossa, ja illat pakersimme parhaillaan
puolille öin, joka päivä. Nauroimme, että pitää kotimatkalle ottaa vielä lankun pätkä
vuoleskeltavaksi, ettei mene aika hukkaan.

Tähän mennessä tarvitut puut olin joskus kantanut kapakkareissulta kotiintullessa läheiseltä rakennukselta kotiin, mutta nyt kulutus kasvoi.
Lamppasimme alvariinsa puumerkissä ja puukeskuksessa, ostimme aina vaan muutaman
metrin kerrallaan, sen mitä sillä kertaa tarvi: No olihan siellä puumerkissä kyllä aivan uskomattoman iloinen, ja kiva tyttö myymässä, jolla saattoi olla asian kanssa tekemistä.
Missähän lienee nykyyään?



Sisustassa ei ollut yhtään mitään, kaikki piti tehdä:

Puutyöt alkoivat oleen valmiita. Mutta töitä oli vielä:

No olimme jossain vaiheessa törmänneet tuttavantuttavaan Anitaan joka oli museoviraston entisöinnissä maalarina. Pienen suostuttelun jälkeen hän käväisi pari kertaa jeesaamassa.
Aluksi hän petsasi normaalilla petsillä uusia puuosia tummemmaksi, ja sitten
värjäsi hieman lakkaa, jolla veti koko veneen kerran yli, sitten kirkasta päälle.
Ei enää juuri huomannut eroa vanhan ja uuden välillä.

Moottori taas oli oma projektinsa. Siinä oli ollut dynastart, joka oli tipotiessään, ja veivirakenteita ei ollut. Pienen "tutkimusmatkan" jälkeen onnistimme dynan hankkimaan.
Kaasutin oli aiva täynnä paskaa, vesikanavat möyhnää, kampikammio vettä ja virranjakaja umpiruosteessa.

Kaasuttimen keitimme Trangialla soodaliuoksessa puhtaaksi, ja moottorin pesimme
ja autonpesuhallissa (Neste Muurala) painepesurilla. Kanavista tuli karmeesti ruostetta.

Ja niinhän se paska alkoi puksuttamaan, vähän rykien, mutta kuitenkin.
Latausta emme saaneet pelaamaan, mutta mukaan varattiin ruohonleikkurista tehty voimakone.


Ja ei kun veteen.

Kesä oli ehtinyt jo heinäkuun lopulle, mutta olihan kelejä vielä jäljellä.
Vesillelasku päivä tuli vettä ja tuuli, ja vielä miehillä oli kova krapula.
Mikään ei kumminkaan olisi estänyt meitä laskematta venettä vesille.

Laskimme sen Espoon Suomenojan satamasta, ja lähdimme puksuttamaan kohti
Ruoholahtea, missä oli lainapaikka. Vettä tuli taivaasta ja laidan yli, saavikaupalla.
Olimme aivan likomärkiä, ja jäisiä, mutta naamat virneessä.

Vettä tuli sisään kohtalaisesti, mutta ei paljon. Tasosta piti huolen automaattikytkimellä varustettu pumppu. Katsoimme että kaikki oli reilassa, ja jätimme veneen sinne.
Pidimme karmeat harjakaiset illalla. Tärpättiä kului ja juttu luisti, vene oli vesillä.

Aamulla sitten puhelin soi. Kaveri soitti ja sanoi että vene oli uponnut.
Siellähän se oli, kokkaa näkyi vähän pinnalla.
Paikka oli otollinen: Ruoholahden kanavan rannalla olevan Ravintola Poijun terassin kupeessa.
Viisaita neuvojia tuli kertomaan, miten se sieltä saadaan takaisin. Siinä krapulat haihtui, kun hyppäsin paskaiseen kanavaan pelastamaan mitä pelastettavissa oli.

Vene nousi vedestä loppujenlopuksi aivan helposti. Vedimme räikkäliinat siltaan kiinni,
kelasimme hieman ylös, ja äyskäröimme veneen tyhjäksi. Ei ollut enää rakoja ylimmissäkään
laudoissa...

Moottori jouduttiin käyttämään auki, jälleen kerran autonpesuhalli oli avuksi.
Samalla tarkistettiin kaikki muukin sisältä ja hiottiin venttiilit, ja vaihdettiin tiivisteitä.
Eka reissun aikana moottori oli valskannut öljynsä pihalle kampiakselin stefan kautta. Se meni
vaihtoon, samoin kansipahvi (280mk!), pakosarjan ja yms. vakiokamaa.


No sitten oli tarkoitus alkaa veneilemään...

Dynastart ei ladannut edelleenkään, käynnistäminen tapahtui vetämällä ensin
aggrikaatti käymään (100db), sitten puolan johto suoraan akulta kiinni ja oikosuljettiin jakoavaimella "ne kaksi piuhaa" dynastartilta, moottriri hölpötti nyt startin voimalla.
Sitten laitettiin käsi kaasuttimen suuaukolle, herkuteltiin kaasulla ja kädellä ja kuunneltiin
Milloin alkaa jotain tapahtumaan. Sitten kun koneen sai käyntiin, se yleensä sitten kävi,
toisin kuin niillä kerroin kun se ei käynyt.

Kerran ajoimme kauppatorin suuntaan, emmekä huomannet sen kummempaa, kunnes
konekopan alta alkoi tulla käryä. Vesipumppu oli sanonut työsopimuksensa irti,
ja kone keitti. No ajoimme kauppatorin rantaan voimakkasti savuten, ja taas oli
muutamia neuvojia liikenteessä. Kotisatamaan tulimme pilssipumpun kierrättäessä
vettä, ja toinen äyskäröi vettä sisään. Hyvä konsti pitää mielessä.

Kesä meni venettä ja konetta rempatessa, eikä merelle juurikaan päästy.
Mutta onhan tässä näitä vuosia...