Puuveneen kunnostusta vuodelta 2000

[Takaisin vene etusivulle]

Paljon raskaita kuvia, avaa toiseen ikkunaan ja anna hakea sillä aikaa kun luet.

Klikkaa niin näet lisää kuvia


No keväällähän se tulee aina kova venekuume, olin myymässä omaa puolivalmista projektia,
ja etsin "jotain kivaa. Mutta veneet on kuin vaimot, pitää katsella aina vähän muitakin veneitä,
ja todeta että on tuo vanhakin ihan hyvä, onhan sillä jo ajettu ja parhaat päivänsä nähnyt,
mutta kun vähän ehostaa ja pitää hyvänä niin kyllä sillä taas ajaa...


Kohtuuhintaisen pikkudieselin löytäminen oli kiven alla.
Kävin liikkeitä kovasti läpi ja luin keltaista pörssiä onlinenä kokoajan.

Tulos:
A) koneet oli "juuri mennyt" tai B) karmeista paskoista tökeää ylihintaa.
Jätin kuitenkin moottoriliikkeisiin yhteystietoni. Moottoriliikkeet usuttavat mieluummin
jonkun ostamaan suoraan koneen, kun ottavat vanhan koneen vaihdossa, näin eivät jää
niin pahaan välikäteen. Oli muuten paras keino saada kone.

Sain hankittua itselle Yanmar 1GM:n. Kone oli erään herran purjeveneessä, ja vuosimallia -83.Vene oli ollut päijänteellä vuoteen -87, ja loput suolavedessä. Kone oli kuin uusi päältä,ja kesän kokemuksien jälkeen toiminnoiltaankin. Huollot oli nähtävästi tehty kuitenkin hyvin koska vene oli ollut samalla säntillisen tuntuisella omistajalla lähes koko käyttöikänsä. Hän halusi ostaa uuden koneen ettei sitten eläkkeellä tarvi.Talven 2001 projekteja olisi makeavesijäähdytyksen rakentaminen koneeseen, siitä myöhemmin.

Yanmar 1 GM
Kuvasta pääset maahantujan sivuille, missä on kaikkien valmistettujen Yanmar mallien tekniset tiedot .


Homma lähti keväällä käyntiin vanhan moottorin irroittamisella ja myymisellä (meni kuin kuumille kiville) ja kaiken edellisenä kesänä hajonneen ja huterastitehdyn purkamisella. Moottoripukkia sai lyhentää melkein puoli metriä, sitten muuttui kaikki keulassa.

Pohjaan sisäpuolelle oli joku vetänyt joskus maalin. Edellinen omistaja oli aloittanut
maalin poistoa jo porakonehiomalaikalla, mitä missään nimessä ei saa käyttää näissä hommissa.Ainoa oikeaon hyvä teräsraappa ja tarvittaessa kuumailmapuhallin tai nestekaasutoho. Homma oli aivan uskomaton, raavin koko pilssin alan vanhoista lyijymönjistä pois. Roskaa tuli siinä reilu 10 litraa, ja aikaa meni viikko.

Kyllästäminen jäi edellisenä kesänä vain ulkopuolen heiniksi, johtuen nimenomaa juuri noista maaleista. Nyt ajattelin tehdä sen homman sisäpuolen kautta. Normaalisti homma pitää tehdä koko rungolle kerralla, mutta jostain joutui nyt tinkimään. Kyllästyksen tein vanhalla tutulla kamalla 10L pellavaöljyä 10L tärpättiä 10L kyllästettä. Tähän laitoin vielä litran aitoa tervaa antamaan väriä ja hajua. Holvasin sitä isolla harjalla pitkin sisäpintoja päivän ajan, ja sinne se piru katosi. Terva antoi mukavan ruskean sävyn puuhun, ja oikean veneen hajun.

Moottorin sovittelin paikoilleen jo tässä vaiheessa, koska sehän sanelee aika paljon sisustuksen tekoa. Siitähän oli jo edelliseltä kesältä kokemusta. Yllättävän kinkkinen homma siltikin löytää se oikea kallistuskulma ja syvyys.


Veneeseen oli koko ajan tarkoitus ollut tehdä hytti, mallikin oli jo aikalailla selvillä.
Olihan minulla ollut jo kaksi talvea aikaa miettiä . Mitään sen kummempaa tyyliä en siitä tiennyt, mutta tiesin vain millainen sen pitää olla. Jokin nukkumatila keulassa ja tuulilasi tai ajohytti. Mittasuhteita kävin katselemassamuista sopusuhtaisista veneistä. Tulin johonkin sellaiseen päätökseen, että hyvännäköisessä veneessä hytin korkeus on maksimissaan vesilinjasta täkkiin oleva mitta kertaa 1,2 - 1,4, eli jos vesilinjasta veneen reunaan on metri, hytin korkeus saa olla maksimissaan 1,2m - 1,4m. Olen nähnyt liikaa sellaisia paskahuusseja kuidulla raiskatun perunalaatikon päällä.

Kopin reunat ajattelin tehdä mahongista, ja lopun kuusesta ja männystä. Mahonkivanerit olivat halvimmat Malmin jalopuuksekuksessa.

Kuva veneen sisältä makuuhytistä, selvimmin näkyvissä hytin kaaret ja kattorakenteet, klikkaa suurempi kuva.
Kutuloota sisältäpäin

Pintakäsittelyyn käytin taas puukeskuksesta halvalla löytämääni Joule Bohus venelakkaa . Laadusta ei ole takeita, mutta halpaa se oli muihin verrattuna . Toisaalta nykyajan tekniikalla valmistettuna merkillä ei ole suurtakaan merkitystä, merkkituotteet ovat ainoastaan kallimpia. Aluksi käsittelin vanerista tekemiäni moottorikoppaa samoin teljoja ym. sisäosia Bilteman öljypohjaisella kuultomaalilla. Se oli pirun halpaa ja näennäisen hyvää tuotetta. Väri oli juuri sopivakin. Pohjustin kuivanneen kuultomaalin päälle sitten puoleksi ohennettua venelakka pariin kertaan. Lopulisia kerroksia vedin paikasta riippuen 3-5 kerrosta, näytti riittävän yhden kesän ajaksi, missään ei ollut mitään kulumisen merkkejä nyt syksyllä.


On uskomatonta kuinka paljon viimeistelyä valmiin näköiseen veneeseen vaaditaan ja kuinka tiukkaa saattaa olla jonkin pienen nippelin etsiminen. Pari viikkoa meni vielä viimeistelyissä ja pintakäsittelyissä ja pikku yksityiskohtien tekemisessä. Kaikki hallintalaitteet piti rakentaa, ja sähköjärjestelmääkään ei ollut.

Vielä oli ongelmana kaikkien pikkuhommien lisäksi kuomun teko. Ehdottelivat jotain 4000mk hinnaksi liikkeissä. Ja sehän ei perkele käy. Etsiskelin kankaita, ja kuinka ollakkaan: Kodin Anttilasta löytyi vedenpitävää markiisikangasta 59mk metri, samoin kaikkea muuta siihen tarvittavaa nippeliä. Ajattelin ensin itse ommella sen suffletin; jos teen veneen, osaan tehä kuomunkin. Kesällä kumminkin olin törmännyt rannassa Katiin joka kertoi osaavansa ommella vaikka mitä. No annoin sen tehtäväksi hänelle. Pressusta tuli hemmetin hyvä ja hinta oli murto osa liikkeiden hinnasta... Osahintaan kuului mainostaa kaikille, eli yhteystiedot saa minulta.

Vene saatiin kuin saatiiinkin veteen 2 viikoa ennen juhannusta. Olipa taas mahtava tunne. Olin elänyt kuin munkki viimeiset 3 kuukautta taas sinäkin keväänä. Teen vuorotöitä ja vielä freelance hommia erääseen Insinööritoimistoon. Kaikki vapaa-aika mikä niiltä jäi olin veneellä, satoi tai paistoi. Erona edelliseen kesään oli että olin enimmäkseen yksin. Kiitos kumminkin Jussille joka kävi tekeen putkitöitä, Grillille, joka oli loppuvaiheessa mukana useita päiviä ja Toloselle, joka kävi aika ajoin apuna.


Päästiin vähän ajelemaan... Moottori piti siekailematonta meteliä. Konekoppa oli vain 6mm vaneria, eikä välissä mitään ja pakoputki oli suora, ilman pönttöä. Konekopan äänieristeitä selvittäessäni törmäsin pariin vaihtoehtoon.

A) Bilteman eristeaine, noin 100mk neliö. Periaatteessa vaahtomuovia folio päällä. Kevyttä hötöö josta pukkaa ääni läpi
B) Kunnon eristeaine 400mk neliö. Paksua vaahtomuovia lyijymatto laminoituna väliin.

Päädyin vaihtoehtoon C) "Löysin" töistä kai juuri äänieristykseen tarkoitettua bitumihuopaa, jonka liimasin konekopan sisään bostikilla. Siihen päälle laitoin serkkupojan töistä "löytämää" Euroatex putkieristettä, joka on tiivistä solumuovia, kestää pirusti lämpöö ja ja pehmeänä imee ääntä. Tuli yllättävän tehokas ja edullinen ratkaisu, rahat kun taas oli loppu.

Pakoputkeen ostin vetuksen muovisen äänenvaimentimen, jota en suosittele. Se itseasiassa vain lisäsi tietyillä kierrosluvuilla ääntä. Ainoastaa bitumikerros muovipöntön ympärille auttoi asiaa. Pakoputken löysin halvimmalla liikkeestä jonka nimee en nyt muista, mutta hankin sen tähän. Juvanmalmilla AVK:n takana. Hinta oli noin puolet veneliikkeen hinnasta.


Eihän tässä jutussa voi kaikkea läheskään kertoa siitä kämmeltämisestä mitä tämä remontti sisälsi, mutta tärkeintä oli uuden oppiminen. Olen ollut isäni kanssa verstaalla silloin kun hän rakensi vielä veneitä ja siinä saanut jo jonkin verran pohjaa tähän hommaan, mutta sillä ei ole kumminkaan mitään tekemistä vanhan remontoinnin kanssa. Tämä on vaikeampaa. Nyt uskallan sitten ryhtyä isompiin ja kalliimpiin projekteihinkin, kun on hankkinut kokemusta. Tähän projektiin meni kaikenkaikkiaan noin 15000mk rahaa, jolla olisi saanut jo ihan hyvän valmiiksi väsätyn paatin, mutta eihän se ole kaikkea. Minä sain veneenkunnostuksen peruskurssin ja jatkokurssin samalla paukulla.

Kalja-aasi meni sitten Helsinkiin nuorelle terhakkaalle pariskunnalle, jotka meinasivat melkein haljeta innosta. Nainen oli vielä ammatiltaan puuseppä, voiko parempaa kotia vene saada. Voisi sanoa, että onnellinen loppu, mutta niin helpolla minä en heitä päästä. Velvoitin jatkamaan tätä juttua eteenpäin, kun he alkavat jatkamaan. Perästä kuuluu.

Omista jutuista sitten, olin kirjoittanut kauppakirjat omasta paatista tuossa 16:30 perjantaina 11.1, no ajelin kotiin siinä puoli kuuden aikaan ja Tero Aura, soittaa tarjouksestani uudesta veneestä. hetken neuvoteltuamme päästiin yhteisymmärrykseen ja lähdin kirjoitamaan kauppakirjoja, siinä 7 aikaan. Niin mitä siinä tulee aika ilman venettä 2,5 tuntia...