kylmäkone

Kuten tiedämme suomen kesä on kaikista ennakoluuloista huolimatta ajoittain varsin kuuma. Lempijuomani olut, on taas parhaimmillaan tarjouttuna kylmänä. Tästa aiheutuukin varsinainen paradoksi. Kotioloissa oluen jäähdyttäminen on varsin yksinkertaista. Moniin kotitalouksiin on yleistynyt viimevuosina nk. jääkaappi, jossa sähköenergian (230 V AC) pyörittämä kompressori tuottaaa kaapin sisäpuolelle kylmää johon ko. juomat voidaan viedä jäähtymään.

Minun ongelmani liikkuvana ihmisenä on, että nämä kotikäyttöön tarkoitetut jääkaapit ovat sekä varsin kookkaita, että ne vaativat 230 V AC käyttöjännitteen. Työskenneltyäni -90 luvun alussa eräässä työpaikassa, käytettiin siellä tuotannossa olevissa laitteissa erinäisiin tarpeisiin hienoa keksintöä PELTIER elementtiä. Tämä keraamisen levyn molemmin puolin pinnoittama puolijohde on varsin oivallisen yksinkertainen aparaatti jäähdyttämiseen. Se hyötysuhde on varsin onneton, eikä sillä saaavuteta, kuin noin 20-25 celsiuksen lämpötilaero pintojen välillä, muttta sehän riittä

Otin romulaatikoista tuollaiset 18 kpl peltier elementtejä ja ruuvasin ne järeähköjenn jääähdytysprofiilien väliin. Profiilit oli mitoitettu siten, että koko paketti istuu standardikokoisen tyroksikylmälaukun päälle. Mnittailin kulutusarvoja ja ne olivat tuollaista luokkaa 18-20A, joten johdotuskin piti tehdä sen mukaiseksi. Siäspuolelle laitoin yhden papstin tehokkaan 80x80mm tuuletttimen ja ulkopuolelle 4 kpl 125x125mm tuuletinta. Kappas vain tässä meillä on varsin tehokas kylmälaite. Laitteen ideana on, että käyttöön tarkoitetut juomat laitetaan kylmälaukkuun ja kone heitetään noin puoleksi tunniksi laukun päälle. Juomat jäähtyvät tässä ajassa varsin hyvin. Tämän jälkeen kone otetaan pois, tai siiretään seuraavaan laukkuun ja laukun päälle laitetaan kansi. Nerokasta!!!

No ei niinkään nerokasta. Kun kone laitettiin esim paikallaan olevaan autoon, ei sen tarvinut olla kuin hetki päällä ja akkumuljaattori oli tyhjä. Oli seuraava ongelma. Silloisen autoni Opel Ascona B: n kaksilitrainen kireällä nokalla ja tuplakaasuttimilla varustettu moottori (siis en harrastanut silloin veneilyä näissä mittakaavoissa) ei ollut mitenkään taloudellinen tyhjäkäyntipeli. Alkoi voimakoneen rakennus.

Idea oli selvä. Jostain ruohonleikurin moottori. Se on voimakas, taloudellinen yksinkertainen ja niitä saa halvalla. Lisäksi ruohonleikkurin moottorissa on yksi ylivoimainen ominaisuus, siinä on automaattinen kaasu. Kun kuormaa lisätään, lyö jousikuormitteinen säädin lisää hönkää mosalle ja kierrokset pysyy vakiona. Sellainen löytyikin taloyhtiömme virkaheitolta huoltomieheltä kossupullolla. Samaan hintaan kuului Bobcatin rikkinäinen laturi. Huolsin laturin ja siinähän ne hankalimmat tarvikkeet olivat

Kanttasin pajalla rungon aparaatille ja hitsasin sille rungon. Kytkennät ja piuhat vähän sitä tätä ja tuota ja siinähän se oli. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt oluen jäähdytys tapahtui.
1. Laittamalla oluet boxiin
2. Laittamalla kylmäkoje boxin päälle.
3. Kytkemällä generaattori auton akkuun ja käynnistämällä se.
4. Kytkemällä jääkaappi päälle.
5. Odotellaan minimissään 10 minuuttia ja ksst, pfop, aahh....

Voimakone peltierkäyttöiselle oluenjäähdyttimelle, virrantuotto, riittävä

hihnan kieryden nerokas säätömekanismi

Hallintapaneeli, monimutkainen

Käynnistyksen apuväline

No eihän se siihen jäänyt, Yksi kaunis päivä töissä käveli vastaan alumiinimurikka. Sellainen hieno. 80mmx80mmx200m umpijerkku. Löin sen sitten sorviin kiinni ja sorvasin siihen kaljapullon mentävän reijän. Yksi iso peltier kylkeen kiinni ja jäähdytyssiili selkään, jonka selkään puhallin. Pokkasin sille palttoon pellistä ja polyuretaanivalu niskaan. tadaa, yhden pullon jääkaappi. Pullo jäähtyy juotavaksi varsin joutuisaan, jopa noin allle kymmenen minuutin. Tämä on varsin oivallinen ns. instant tarpeeseen.