"Ajatuksia venekulttuurista" Vene lehti 7/03 

[Etusivulle]



Tilasin 2003 venemessuilta Vene lehden. Kaksi kertaa yhtäaikaa. Ensimmäisen ja viimeisen. Lehden sisöltö ei anna minulle henkilökohtaisesti mitään.

Kun sain käsiini numeron  7/03 aloin kihisemään raivosta. Seillä Merikarhujen kommodori kertoo ajatuksiaan venekulttuurista. No onhan minulla oma mediani, jonka lukijamäärä on kohtuullinen. Pitänee sis vastata tähän artikkeliin. Tästä voi joku ottaa nokkiinsa, ihan vapaasti saa, samoin kun minä otin tuosta lehdestä.


"Onko veneily kulttuuria? mitä on veneilykulttuuri? Moni veneilijä puhuu siitä tai sen puutteesta. mutta kokevatko kaikki sen samalla tavalla? Oliko ennen erilaista kuin tänään? Onko veneilijöiden määrän kasvu tuonut mukanaan muutoksia"

On otsikko jutulle. Alkuartikkelista puhutaankin ihan mielestäni asiaa. Halutaan kunnioittaa vanhoja perinteitä ja vaalia hyvää merimietaitoa. Halutaan kunnioitta saariston kulttuuria ja sen erityispiirteitä. Ennen sekstantin käyttä oli merimiestaitoa, mutta nykyään uudet laitteet tuovat uusia haasteita. Uudet laitteet saattavat jopa rapauttaa ihan perusnavigointitaitoa.  Kerotaan myöskin siitä, että veneily oli ennen rikkaiden harrastus, mutta nykyään mukana on kaikkia sosiaaliryhmiä ja eritoten on merkillepantavaa, että yhä kokemattomimmilla ja pienemmällä veneellä hankitun merimiestaidon turvin ostetaan isompia veneitä.
 

Olen pitkälle samaa mieltä. Jokaisen merellä kulkijan pitäisi osata lukea karttaa. Valitettavasti nykyveneilijät luottavat liikaa elektronisiin laitteisiin, joilla on kyllä helppo ajaa, mutta kun tulee tosipaikka ja sähköt katoaa, tai Windows jumittaa sylimikrossa, ollaan kusessa. Saattaa olla, että veneessä ei ole edes karttaa. Itse suunnittelen näyttöjä ja plottereita merikorteille. Oma veneeni on ollut viimevuosina tuotekehityslaboratorion jatko. Viime vuoden lopulla kyllästyin koko hommaan ja tänä kesänä on ainoa elektroninen laito olut käsi gps joka on ollut kaapissa kiinni.

Kokemattomuus on vaaraksi, kuten Jukkakin jutussa sanoo, mutta itse olen myös sitä mieltä, että kantapään kautta oppiminen on suhteellisen tehokasta.

Nykyään kaikilla sosiaaliryhmillä on vara ostaa entistä isompia veneitä. Niin toisin oli ennen asiat kun vain rikkaita killui merellä isoilla veneillään. Kuuluivat kerhoon ja moikkalivat toisiaan. Rahvas veti pikkukiuluillaan. Jotenkin rivien välistä saa sellaisen käsityksen, että rahvaalla ei pitäisi olla isoja veneitä.

Sitten alkaakin jo hieman pinna kiristymään. Kerrotaan siitä, että veneilykulttuurin puuttuminen näkyy eritoten uusilla veneilijöillä ja veneilykulttuurin säilyttäminen on kuulunut aiemmin pursiseuroille, mutta nykyään pursiseurat eivät sitä enään vaali samoin, kuin ennen.  Katsastus on pursiseurojen vastuulla, mutta se hoidetaan kumminkin hyvin vaihtelevasti ja ääripäät on kaukana toisistaan. "Kun ilmeisesti kasvava joukko ei kuyulu mihinkään veneseuraan, jää lukuisat veneet katsastustoiminnan ulkopuolelle, herää kysymys, pitäiskö kaikkien tietyn minimikoon ylittävät veneet rekisteröidä johonkin seuraan, jotta katsastustoiminta saataisiin aukottomaksi. Tiettyyn rajaan asti, se olisi erittäin hyvä asia, mutta olisi kohtuutonta vaatia jokaista mökkiveneilijää liittymään johonkin seuraan. Kenties olisi mahdollista mseuroihin kuulumattomatkin tietyn minimikoon veneet, voitaisiin katsastaa lähimmän seuran katsastajalla kohtuullista korvausta vastaan."

Seuravassa kohdassa minä räjähdin täysin. Luin veneeni keulahytissä juttua ja aloin noitumaan, kuin eläin.

"Arvostan yli kaiken Suoen lippua maanpäälisessä lipputangossa, se on mailman arvokkain lippu, mutta jos veneen perässä on pursiseuran lippu syntyy mielikuva, että vene on todennäköisesti OK ja kipparikin asiansa saava. Syntyy tunne, "että ollaan samalla aaltopituudella"

"Valitettavan usein, olen pannut merkille, että kipparit joiden veneissä on muiden, kuin pursiseuran lippu (suomen tai muun valtakunnan) toistuvasti laiminlyövät vanhan hyvän tavan moikata vastaantulevaa venettä."

"Lisäksi perälipusta on sekä vesillä, että satamassa mukava nähdä mistäpäin vene on kotoisin."

"Toki parantamisen varaa meilläkin on. Liian usein unohdetaan, että lippu tulee eräitä pokkeuksia lukuunottamatta laskea kello 2100 ja aikaisemminkin, jos aurinko laskee sitä aiemmin."
 

Mistä lähtee veneilyseurat, mitä on suomalainen/saariston veneilykulttuuri. Oma näkemykseni alkuperäisestä suomalaisesta veneilykulttuurista perustuu kotipitäjääni. En ole saariston kasvatti, en edes saristomeren. Olen kotoisin perämeren pohjukasta. Ii-, Olhava-, Kuiva-, Simo, Kemi ja Torniojoen suistosta. Kotitaloltani on muutama sata metriä rantaan. Joka torpassa, mitä meidänkin pikkukylällä on, kalastetaan, samoin kuin minunkin kotonani. Eläkkeellä oleva äitimuorini käy säännöllisesti rysällä tiirailemassa, josko sinne olisi koukkuleuka tullut. Isäni kalasti, ei ammatikseen, mutta kuitenkin, vaari oli ammattikalastaja samoin kuin isovaari. Merellä ollaan oltu pennusta asti sukupolvesta toiseen. Veneet on tehty pirtissä tai navetassa omatekoisilla työkaluilla. Joka toisessa talossa on veistelty vielä minunkin muistin aikana veneitä. Vielä -80 luvulla oli 300 asukkaan kylässä 3 toimivaa veneveistämöä. Veneet on olleet mitä on olleet. Pieniä, 5-8 metrisiä putputtajia. Varustus on ollut, äyskäri, keksi karttu, jolla saadaan lohelta nirri pois, kalalaatikoita sekä toki airot. Merelle mentiin silloin, kun tarve vaati. Kovalla kelillä jäätiin rantaan. Luulisin, että olen kumminkin kasvanut suomalaisen veneilykulttuurin ympärillä.

Sitten kun muutin tänne etelään ja aloin veneilemään olinkin aivan pihalla ja varmaan valtaosan ihmisistä täysin väärässä. Huitelin pikku mahonkiveneellä saariin ja minne milloinkin, ostin isomman fiskarin, kunnostin, ajelin töppäilinkin välillä (niitähän täällä on saanut välillä lukea) ja ajelin silti. Kehtaan sen tunnustaa: Vaikka olen ollut paljon merellä, niin isomman veneen handlaaminen tuotti aluksi vaikeuksia. Mutta perusperiaatteet on aina olleet takaraivossa, ne periaatteet mitä on kotimaisemissa oppinut.

Mutta mitä on venekerhojen levittävä veneilykulttuuri? En nyt ala yleistämään mitään mihinkään, koska poikkeuksiakin on. Vahnat venekerhot on monesti juuri "parempiosasisten" perustamia klubeja, jotka ovat toimineet juuri paremman väen veneilyn yhdistävänä tekijänä. Monet nykypäivänäkin veneilykulttuurina tarkoitutut käytännöt perustuvat juuri tähän ennen sanotun paremman väen aikanaan sopimia. Se ei ole sitä veneilykulttuuria mihin minä olen tottunut. Tai ei se ainakaan kunnioita niitä perinteitä mitä saaristossa asuva väestö on noudattanut. Tärkeimmät säännöt on meritien säännöt. Miten kuljetaan ketä väistetään ja milloin. Toinen on että luontoa kunnioitetaan ja pidetään saaret kunnossa, ei roskata, ei liata eikä aiheuteta liikaa melusaastetta. Jokaisen tulee myöskin huolehtia oman veneensä merikelpoisuudesta ja vähimmäisvarustuksesta. Omasta mielestäni tärkeimmät on siinä.

Se, että minun pitäisi pakosta liittyä johonkin kerhoon, että saisin veneeni katsastettua ja voisin liikkua sillä merellä on tuhoon tuomittu ajatus. Ennemmin polttaisin veneeni kun tämän tekisin. Jos viranomaiset toteaa, että tietyn minimikoon täyttävät veneet tulee katsastaa, viranomainen määrittää sille kyllä omat kanavansa. Monissa venekerhoissa ovat pelkät liittymismaksut juuri tälle rahvasveneilijäkaartille varsin kohtuuttomat. Tämä ei tarkoita sitä, että aliarvioisin seuroja, ei suinkaan. Tunnen monia seuroja, joissa asiat ovat järkipohjalla, samoin kuin liittymismaksut ja joissa keskitytään nimenomaa olennaiseen. Veneissä kuuluu olla tietty varustus. Köysiä, liivejä, sammutin, valot. Viranomaiset huolehtivat niiden tarkastamisesta merellä, jos varustus ei ole kunnossa tulee sakko. Ihan samoin kuin autoulussakin. Jokatapauksessa jos veneeseen tulee katsastuspakko, minun katsastaa viranomaisen määrittämä venekatsastuksen rautainen ammattilainen.

Jos halutaan taas aukottomasti saada merillä liikkuvaa tumpelosakkia kuriin tulisi sitten kaikille vesillä liikkujille määrätä ajokortin tapainen lisenssi. Se on taas viranomaisten tehtävä, ei venekerhojen. Ja oletteko huomanneet. Vaikka tieliikenteessä on ajokortti ja katsastuspakko, silti siellä liikkuu täysiä tumpeloita katsastamattomilla vajaakuntoisilla autoilla. Jos viranomaiskatsastukset ja ajolisenssit tulisivat pakollisiksi, nousisi veneilyn jo nyt kalliit kustannukset vielä kalliimmaksi.

Mutta tuo lippuasia sai mieleni kuohumaan.  PERKELE suomen lippu liehuu minun veneen perässä ylväänä. Se liehuu siellä vastaisuudessakin. Jos aletaan jakamaan veneilijöitä kahteen kastiin perälippujen mukaan on kyllä päässä vikaa. "syntyy mielikuva että vene on todennäköisesti ok." Niin jos on suomenlippu, niin todennäköisesti vene ei ole ok, niinkö? Toinen, että suomenlippulaiset eivät tervehdi samanlailla kuin kerholippulaiset. Ja vitut. Aloin seuraamaan kesälomalla tämän jutun luettuani tervehtimistä. Moikkaan itse aina, kun mahdollista. Jos joskus jää väliin, saatan lukea kiivaasti karttaa tms. Ihan samanlailla jättivät kerholippulaiset tervehtimättä kuin suomenlippulaiset. En havainnut siinä mitän eroa. Osa ei vastannut tervehdykseen, vaikka katsoivat suoraan päin. Ei oltu varmaan samalla aaltopituudella.

Lipun nosto ja lasku ei ole elämän tärkein asia. Meillä ei kotikylällä ollut kellän lippua veneissä, eikä taida olla vieläkään. Pidän sitä ylväänä tangossa heräämisestäni noin kello 9:n asti. Jos se unohtuu, esim siksi, että olen käymässä pidemmällä saaressa tai kaupungilla, ei omatuntoni koe siitä tuskia. Lasken sen sitten kun tulen.

Veneilen edelleenkin ihan omalla tavallani. Tottakai kunnioitan meriteiden sääntöjä. Kunnioitan luontoa, se on sellainen maalla kasvatettu asia. Pyrin olemaan häiritsemättä kanssaveneilijöitä kohtuudella, mutta jos rantanuotiolla on hyvä tunnelma, saatan kaivaa haitarinkin keulapiikistä. Saa maissa olla välillä hauskaakin. Minä ainakin lähden merelle vapaalle, enkä seuraamaan mitä kukanenkin tekee.   Pidän veneeni merikelpoisessa kunnossa. Tiedoksi kauempaa katsoville: tällä hetkellä se on jopa katsastusvarustuksessa, vaikka perässäni liehuu "vain suomenlippu". Kaikenkaikkia menen merellä maalaisjärjellä, suosittelen sitä niin kerholaisillekkin, kuin kerhottomillekkin. Mutta turhan pelleilijää minusta ei saa. Sitä harrastakoon ne joille se on elinehto.

Tärkeintä on, että kaikki mahdumme tuonne samalle merelle ja pääsemme kaikki olemaan vesillä. Oli perässämme suomenlippu tai kerhonlippu, oli veneenä kuidutettu fiskari tai tuliterä 40ft burkkari. Jos joku on hädässä, sitä autetaan ja jos joku töppäilee, sitä suvaitaan. Tärkeintä on se, että keskitymme veneilyyn. Se on tärkein juttu, kaikki sen ulkopuolinen on turhaa.

Syy miksi aloin tätä juttua kirjoittamaan, on se, että venelehdessä annetaan yksittäisen tahon jos ei nyt mollata puolta suomen veneilevästä väestöstä, niin ainakin nostaa se oma puoli jalustalle. En hauku ketään osapuolta. En kuulu nyt mihinkään kerhoon, mutta tulevaisuudessa saatan kuuluakkin. En ole ennakkoluuloinen mitään kansanluokkaa tai venetyyppiä kohtaan. Haluan tuoda vain julki sen toisenkin puolen mitä tämä artikkeli ei kerro ja kyseenalaistaa siinä esitetyt asiat. Meikäläisen mielipiteet tuskin venelehden aukeamalle pääsevät, mutta onhan minulla oma mediani. Kerron täällä kommenttini asiaan.

Mikäli haluat jättää asiasta anonyyminä kommenttia minulle, tee se allaolevalla kaavakkeella
 

[Etusivulle]